Jaa artikkeli

veromessut2011_8Rikosylikonstaapeli Juha Ristolainen esittelee kanssani Helene Schjerfbeckin teoksesta tehtyä väärennöstä.

*Yleensä taideväärennösten myynnin mahdollistaa se, että ostajalla on kiire saada edullisemmin myytävä teos itselleen ja myyjä alleviivaa teoksen olevan hyvä sijoituskohde, varsinkin kun on myymässä teosta markkinahintaa edullisemmin.
*Taideväärennökset täydentävät markkinatarjontaa ja ne yleensä myydään tarjoustuotteina, mutta samalla väärennökset estävät myös taiteen hinnoittelun monopolia.
*Väärennöksiä uskalletaan tehtailla ja myydä sillä uskomuksella, että ostajat eivät tunnista alkuperäistä kyseisen taiteilijan teosta tai tyyliä.
*Väärentäjät pelaavat ajan kanssa. He pelkäävät jäävänsä kiinni, mutta toivovat, että se ei tapahdu heidän omana elinaikanaan.
*Museoiden kokoelmiin päässeet väärennökset ovat taidehistorialliselta kannalta kaikkein haittaavampia.
*Taideväärennökset ovat yleisempiä suosituimpien taiteilijoiden tuotantojen kohdalla. Huonot väärennökset ovat melko harmittomia, keskinkertaiset haittaavat keräilijöitä ja laatuväärennökset museoita. Toisaalta aika tarkkaan tiedetään kenen taiteilijan töitä on väärennetty.
*Aitouden varmistaminen maksaa, mutta on varsinkin arvoteoksen kohdalla suositeltavaa
*Esimerkiksi röntgentutkimuksella ja infrapunasäteellä katsotaan nimikirjoituksen kohta ja alkuaineanalyysit.
*On suositeltavaa ostaa teos sellaisesta paikasta, että kauppias lupaa lunastaa teoksen takaisin jos selviää, että se on väärennös.
*Teoksen taustatietojen merkitys on nykyisin hyvin tärkeän korostunutta. Siksi jokaisen vähänkin kalliimman oston yhteydessä myyjän tulisi tietää ja antaa luotettavia dokumentteja teoksen aikaisemmista kulkureiteistä ja omistajista.
*Antakaa myyjän ensin sanoa, kuka on teoksen tekijä.
* Jos työ mainitaan olevan koulukunnan tekemä (tillskriven, attributed to), se on silloin jonkun muun kuin tunnetun mestarin tekemä.
*Aitoustodistuksia on paljon väärinkäytetty. Nykyään akateemisilla opinnäytteillä on iso arvostus.
*Kehystämätöntä grafiikan lehteä kannattaa haistella ja tunnustella. Tämän päivän Helsingin Sanomat ja lehti 30 vuotta sitten tuoksuvat ja tuntuvat erilaiselta. Tilanne on sama grafiikan vedoksissa.
*Jos työ on ulkomainen, kannattaa kysyä myyjältä, miten teos on tullut Suomeen ja onko sille olemassa vientilupa. Salakuljetetuilla ja väärennetyillä teoksilla voi olla yhteys toisiinsa.
*Väärentäjät luottavat siihen, että ostajat eivät tiedä, missä aito teos on tai onko kyseistä teosta oikeasti olemassakaan (eli teokseen on yhdistelty taiteilijan tyylille ominaisia yksityiskohtia).

Aito – Taiteilijan itsensä tekemä työ
Alkuperäinen – Taiteilijan itse tekemä tai hänen valvonnassaan olevan apulaisen työstämä teos. Käsittää yhtä lailla maalaukset, veistokset kuin grafiikan.
Repliikki – Kaksoiskappale, uusi versio aikaisemmasta. Vastaa aitoa teosta.
Kopio – Uusi versio alkuperäisestä teoksesta. Teoksen on tehnyt joku muu kuin taiteilija itse. Kopio voi olla aito, mutta ei alkuperäinen; alkuperäine on olemassa.
Jäljitelmä – Pastissi, joka on tehty eri tyylillä kuin alkuperäinen. Usein tällaisia on tehty taiteen opetuksen yhteydessä. Voi myös kuvata arvostusta tai ironiaa alkuperäistä työtä kohtaan.
Reproduktio – Toisinto, monistettu ja samalla uusi versio aikaisemmasta teoksesta, jonka on tehnyt joku muu kuin taiteilija itse.
Plagiaatti – Luvatta tehty työ.
Aito väärennös – Väärennystodistuksen kanssa myyty teos.

Kyseessä on rikos, jos
1.työssä on ollut selvästi kopio-merkki ja se on otettu pois (kopion tekeminen ei sinänsä ole rikos).
2.väärennöksen omistajalla on tarkoitus myydä teos aitona (väärennöksen omistaminen ei sinänsä ole rikos).
3.myyjä tietää myydessään teoksen väärennökseksi, mutta myy sen aitona.
4.työ myydään väärällä nimellä
5.työ myydään siten, että sen voisi sekoittaa toisen taiteilijan työhön.

Jaa artikkeli