Jaa artikkeli

vero2010_laitinen_laiho

MITEN TAITEESTA TULEE SIJOITUSKOHDE

Sijoituskohteita on paljon erilaisia ja kuvataide on ehdottomasti yksi mielenkiintoinen sijoitusvaihtoehto, tosin melko haastava.
* Yleensä monilla vasta-alkajilla on ongelmana se, minkälaista taidetta kannattaisi ostaa, jos haluaisi ostaa sijoituskohteen. Taidetta on entuudestaan paljon ja sitä kaiken lisäksi tuotetaan koko ajan lisää. Sitten on vielä valittavana ostaako nykytaidetta, modernia taidetta, vanhaa taidetta, ulkomaista, kotimaista, maalauksen, veistoksen, grafiikkaa vai valokuvataidetta.
* Laadukasta nykytaidetta myydään taiteen ensimarkkinoilla eli gallerioissa. Kun taide tuli uudelleen myyntiin se siirtyy taiteen jälkimarkkinoille ja tyypillisesti huutokauppoihin välitettäväksi tai taidekauppoihin.
* Vain noin prosenttia kaikista teoksista pidetään sijoituskohteina.
*Vaikka taiteessa sijoituksellisia haittoja ovat esimerkiksi pelko väärennöksistä, ylihinnoittelu, oikean myyntihetken ja kanavan löytyminen, silti niiden huomioonottaminen jo puolittaa riskin.
*Taidemarkkinamekanismi: museot valitsevat aikalaistaiteen taidehistoriankirjoitukseen, välittäjäporras nostaa esille sopivat sijoituskohteet ja keräilijät päättävät, kenen taiteilijan tuotannosta tulee sijoituskohteita!
*Taidesijoittamisen kannalta on tärkeää, että taiteilijalla on ’nimeä’ eli taiteilijaa on markkinoitu hyvin, taiteilijan taide edustaa ajankohdan taidetta parhaimmillaan, jälleenmyyntiverkostot toimivat ja myyvät taiteilijan töitä. Lisäksi vaikuttaa se, onko useilla keräilijöillä kyseisen taiteilijan töitä.
*On hyvä muistaa, että jopa taiteilijan tuotannon sisällä sijoitusarvot vaihtelevat suuresti: mm. eri tasoisten ja -aiheiden vuoksi.
*Nykytaiteessa on tärkeää tällä hetkellä, että taiteilija tekee päänavauksen jo nuorena. Nuoren taiteilijan nimi on tultava julkisesti esille useasti ja toistolla ura etabloidaan. Vanhassa taiteessa hintaennätyksillä on suuri markkina-arvo, samoin taustatietojen lisäämisellä sekä taiteilijan omaa historiaa että yksittäistä teosta kohtaan.
*Aikoinaan museot on nähty taidemarkkinoilla eräänlaisena keskuspankin asemassa, nykyään median valta-asema jo lähestulkoon samantasoinen museoiden kanssa.
*Arvioidaan, että keskimäärin noin 5-10 työtä löytyy taiteilijoiden koko tuotannoista huippulaatuisia teoksia.
*Yleensä taiteilijan arvokkaimmat työt ovat ne, joista tunnistaa parhaiten taiteilijan työn, näin mm. Andy Warholilla ja Helene Schjerfbeckillä. Poikkeuksena esimerkiksi Pekka Halosen tuotanto. Halosen parhaimmat teokset ovat hyvin erilaisia kuin ne, mitä on totuttu näkemään muun muassa taidemarkkinoilla myynnissä. Tällaisia ovat mm. kesä- ja talvimaisemat.
* Taide on täynnä tunnelatauksia. Taide tuo ihmisissä esille hyvin erilaisia tunteita, mutta kun taidetta harkitaan sijoituskohteena on lähtökohtana taiteen rationalistinen puoli ja silloin kaikenlaiset intohimoiset tai ahdistusta poistavat, muistorikkaat tai mieltä härnäävät tunteet on jätettävä syrjään ja puhtaasti pohdittava taiteilijan tuotannon tulevaisuuden hintaodotuksia.
*Jos teos, jonka haluaisi hankkia sijoitusmielessä, on hieman kalliimpi, on suositeltavaa, että esimerkiksi huutokaupassa käyttäisi taidekauppiaan tai taidekonsultin apuja.
*Huutokaupassa on suositeltavaa olla varovainen sen suhteen, että ei tule vahingossa maksaneeksi liikaa teoksesta. Taidemarkkinoilla tätä kutsutaan Voittajan kiroukseksi eli hintakilpailun voitto saattaakin kääntyä huonoksi sijoitukseksi.
*Taidesijoittamisen analysoimisessa yritetään hahmottaa ihmisten sen hetkisiä tiettyjen taiteilijoiden tuotantoon kohdistuvia makumieltymyksiä, keräilyinnostusta sekä kiinnostusta kokoelman kartuttamiseen. Mediaseurannalla voidaan jonkin verran tutkia ihmisten makumieltymyksiä.
*Yleensä käytetyn hyödykkeen hinta laskee sen vanhetessa. Pienestä osasta taideteoksia tulee kuitenkin niitä harvoja hyödykkeitä, joiden arvo saattaa iän myötä kasvaa.
*Kiteyttäen: Mitä nerokkaampi ja harvinaisempi teos on, sitä halutummaksi ja arvokkaammaksi se tulee.
*Laatutaiteen arvo ei koskaan laske nollaan ellei se fyysisesti tuhoudu tai vahingoitu.
*Laatutaide on myös hyvä omaisuusvakuutena, inflaatiolta suojautumisena, arvonsa säilyttävänä omaisuutena sotatilan tai taloudellisten kriisitilanteiden, kuten pörssiromahdusten hetkellä.
*Taiteesta voi saada myös nautintoa ja iloa koko omistamisen ajan.
*Taidesijoittamisen ongelmaksi saattaa tosin tulla kiintymys teokseen ja siitä ei haluakaan luopua, vaikka olisi sopiva hetki.
*Suhdannevaihtelut vaikuttavat myös taidemarkkinoilla ja siksi nämä talouselämän aktiviteetissa tapahtuvat muutokset on huomioitava taidesijoittamisessa.
*Huutokauppojen myyntejä tulkitaan taidemarkkinoilla suhdannebarometreinä.
*Vuodet ennen korkeasuhdannetta ovat tärkeitä seurannan kannalta. Ne taiteilijoiden tuotannot, joiden myyntejä keräilijät ja media ovat seuranneet lähivuosina ja joilla on ollut pienempiä hintaennätyksiä, yleensä moninkertaistuvat korkeasuhdanteessa. Siitä syystä, olisi suositeltavaa seurata tarkkaan tulevien vuosien huutokauppojen myyntejä ja taiteilijakohtaisia myyntikäyriä. Niiden perusteella voidaan jatkuvasti tehdä ennakointia.
*Isommilla taidemarkkinoilla suhdannemekaniikka on samanlainen, mutta suhdanteet ovat lyhyempiä, noin 4-5 vuoden mittaisia.
*Merkittävintä on huomioida se, että korkeasuhdanteessa suurin osa taideteosten hinnoista kasvaa hyvin mainostettujen hintaennätysten myötä.
*Silti, vaikka hinnat nousevat, se ei vielä tarkoita hyviä sijoituskohteita, vaan laskusuhdanteen myötä hintoihin tulee aina korjaus ja ainoastaan laadukkaimmat, kiinnostavimmat ja harvinaisimmat teokset säilyttävät hintatasonsa tai nostavat hintaansa.
*Suhdanteet testaavat ja seulovat todelliset sijoituskohteet. Mitä useampia suhdanteita taiteilijan tuotanto on läpikäynyt ja säilyttänyt edelleen kiinnostuksensa, sitä varmempi se on sijoituskohteena.
*Niistä tulee arvoteoksia, joiden hintatason säilyminen on vakio, koska ne edustavat aikansa taidehistoriaa.
*Koska suhdanteissa pääomia vaihtuu omistajalta toiselle, nostaa tai laskee se osaltaan uusia taiteilijanimiä taidekaupassa. Esimerkiksi Suomessa 1980-luvulla korkeasuhdanne nosti uuden taiteen hinnat korkeiksi ja lama laski hinnat, mutta arvotaiteen hinnat säilyttivät arvonsa.
*Poikkeuksia tulee sitten ikävistä asioista kuten avioero, kuolema ja konkurssi, joiden seurauksena taidetta tulee markkinoille.

Kaikissa suhdanteissa taiteilijan teosten kysyntään vaikuttavat:
-sen hetkinen taiteilijan teosten keskihinta
-pääoman määrä taidemarkkinoilla
-vaihtoehtosijoitusten hinnat, suuret osinkotuotot sekä verotus
-hype
-markkinointi
-hintojen odotukset tulevaisuudessa
-taidemaku

*Reilut kymmenen vuotta sitten harva osti nykytaidetta, koska lama romahdutti hinnat ja sen myötä myös kiinnostuksen tuoretta taidetta kohtaan. Tilanne muuttui 1990-luvun loppupuolella ja tällä hetkellä nykytaide sijoituskohteena on ohittamassa suosiossa jopa vanhan kotimaisen taiteen. Muutos johtuu siitä, että valistuneet sijoittajat ovat huomanneet, miten korkea laatu suhteessa kohtuulliseen hintaan on avainasia taidesijoittamisessa. Pidempi sijoitusaika ei haittaa, koska ajan myötä nämä teokset vain kasvattavat arvoaan. Teoksen sijoituksellista arvoa voi punnita katsomalla taiteilijan ansioluetteloa ja teoksen onnistuneisuutta.
*Tärkeimpiä ansioluettelosta katsottavia asioita ovat muun muassa, missä taiteilija on pitänyt näyttelyitä, mitä palkintoja ja apurahoja hän on saanut sekä missä tunnetuissa kokoelmissa hänen teoksiaan on. Ansioluettelon merkitys on toki suhteessa taiteilijan ikään. On selvää, että nuori taiteilija ei ole vielä ehtinyt saada paljon tunnustuksia, vaikka olisikin lahjakas ja teoksissa olisi jotain erityistä raikkautta. Silti, nuoren taiteilijan ansioluettelossa ei tarvitse olla kuin yksi taidemaailmassa arvostettu taho, joka riittää kertomaan, että lisää on odotettavissa. Usein tunnustukset muodostuvat lumivyöryn tavoin.
*Vuosiluvut ovat ansioluettelossa myös tärkeitä, koska ne kertovat eteneekö taiteilijan ura ja onko se siten sijoitusmielessä kestävää. On esimerkiksi tärkeää, että taiteilija pitää säännöllisesti näyttelyn, mielellään vielä paremmassa paikassa kuin aikaisempina vuosina. Nuorilla vielä ansioitumattomilla taiteilijoilla saattaa olla myös pitkä ansioluettelo, jossa on paljon kirjastoissa pidettyjä näyttelyjä tms. Niiden ei kannata antaa hämätä itseään. Korkea koulutuskin kertoo paperilla toistaiseksi riskisijoituksesta, jos ei ole muuta näyttöä. Ansioluettelo ei silti paljasta sellaista, miten paljon teoksia ostetaan tai miten korkeita hintanoteerauksia niistä on tehty.

Huomioitavaa ansioluettelossa:
1.Tekeekö taiteilija kokopäivätoimisesti taidetta? Tämä kertoo useimmiten sen, miten tosissaan ja menestyksenhaluinen taiteilija on ammattinsa suhteen.
2.Onko taiteilija pitänyt yksityisnäyttelyjä säännöllisesti myös oman paikkakuntansa ulkopuolella? Se kertoo siitä, että taiteilija on koko ajan aktiivinen, seuraa tulevia näyttelyjä ja tekee uutta tuotantoa.
3.Onko taiteilija ottanut osaa ryhmänäyttelyihin? Ne ovat tärkeitä, koska ovat useimmiten jurytettyjä, eli ammattilaisista koostuva raati on valinnut näyttelyyn tulevat teokset.
4.Onko myös hyvä, jos taiteilija on pitänyt näyttelyjä ulkomailla.
5.Julkiset teokset ovat aina tärkeitä meriittejä taiteilijalle.
6.Valtakunnalliset apurahat ovat tärkeitä, koska se tarkoittaa sitä, että joku instituutio uskoo taiteilijan tuotantoon. Pienin arvostus on kaupungin antamilla apurahoilla ja suurin valtakunnallisilla.
7.Palkinnot ovat aina merkittäviä.
8.Kannattaa huomioida, onko taiteilijan teoksia muissakin kokoelmissa kuin vain oman paikkakuntansa taidekokoelmissa. On sama asia, oli kyseessä yksityinen tai vaikkapa pankin tai vakuutuslaitoksen kokoelma.
9.Kuuluuko taiteilija jäsenliittoihin? Taiteilijan on hyvä olla aktiivinen kollegoidensa keskuudessa ja kuulua ainakin yhteen alansa liittoon.
10.Tarkkaile vuosilukuja, koska niistä voi nähdä, onko taiteilija edelleen aktiivinen.
NYKYTAITEEN SIJOITTAMISEN TRIANGELI
MUSEOT takaavat taiteilijalle paikan taidehistoriassa, koska museot dokumentoivat hyvin teoksensa ja esittävät niitä näyttelyissä.
GALLERIAT markkinoivat taiteilijaa aktiivisesti ja omaavat hyvät suhteet taidemaailman eri toimijoihin sekä arvottajiin.
KERÄILIJÄT nostattavat teosten hintatasoa ja kiinnostusta taiteilijan tuotantoon.
Taiteen keräilyssä ja kokoelman aloittamisessa on tärkeää tiedostaa se, mitä kokoelmalta haluaa:
-haluaako, että kokoelma on sijoituksellisesti arvokas tulevaisuudessa, vai onko ensisijaista sekä toissijaista pelkästään taiteelliset ansiot
-miten paljon rahaa voi töihin laittaa kiinni ja mikä voi olla kertaostoksen maksimihinta
-onko mahdollisuutta ostaa teos silloin, kun sopiva ilmaantuisi markkinoille
-onko tiedossa joku asiantuntija, jolta voisi nopeasti tarkistaa myytävänä olevan teoksen taustatiedot, arvostus ja hintataso

Jaa artikkeli